Kaunon Ananas

Meidän ihana Kaunon Ananas "Ansku" on reipas menijä, jolta ei jää tilaisuus laukkaspurttiin koskaan käyttämättä. Jos tamma matelee on siinä jotain pahasti vialla. Anskusta löytyvä vauhti on perimää sen emältä. Kovin kiva ja kiltti suomipolle Ansku on vaikka vauhtia ratsuna löytyykin enemmän kuin tarpeeksi. Hoitaessa tamma käyttäytyy tyynen rauhallisesti eikä turha hötkyile. Vain ruoka-aikaan saattaa esiintyä tietynlaista levottomuutta, johon ei auta muu kuin se ruoka. Anskun mielestä on myös ok työntää turpa aina uusien ihmisten taskuihin ja napata taskun reunasta kiinni hampailla ellei siellä ole sille herkkuja. Revenneitä taskuja on paikattu moneen kertaan jo silloin kun Ansku oli vielä pieni ja viaton pikkuhevonen. Ilkikurisen namipepun hampaisiin on joutunut taskujen lisäksi myös reppuja ja laukkuja. Jos jokin tuoksuu herkulliselta upottaa Ansku siihen takuuvarmasti hampaansa. Sen karsinan ovesta löytyy varoitus tästä asiasta.

Ratsuna Anskubansku on liian reipas kaveri. Sen kanssa saa olla tarkkana ja tarkistaa heti alkuun jarrujen tilanteen. Anskulla jarrut sattuvat nimittäin olemaan samaa mallia vanhojen autojen kanssa. Joskus toimii, mutta niihin ei voi luottaa liiaksi. Älä luota viimekertaiseen jarrutilanteeseen vaan ratsasta kaikki avut tarkasti läpi ennen kuin kaasutat kovempaa. Maastoratsuna emme luottaisi liikaa Anskuun. Sen mielestä on tylsää vain mennä rennosti ravissa, jos baana on edessä ja tilaisuus laukata täysiä. Eteen mieluummin toinen hevonen, jolta jarrut löytyvät eikä hevonen säikähtäisi vaikka joutuisi toimimaan hevosjarruna. Anskua ei houkuta kävelylenkit, joten rauhalliseen menoon kannattaa tyytyä pelkästään kentällä.

Kouluratsuna Ansku on vaativa. Se vaatii ratsastajaltaan niin hermoja kuin osaamistakin. Täytyy tietää mitä tekee eikä selässä voi vain matkustaa. Mitään tamma ei anna ilmaiseksi vaan yrittää kiemurtaa töiden teosta vain laiskotellakseen. Jos mennään laukkaympyröitä on varmaa, että Ansku pyrkii kokeilemaan rodeotaitojaan, ravissa se punkee kiusatakseen keskelle kenttää eikä suostu menemään kulmiin. Napakka ratsastaja tekee heti selväksi miten tässä edetään eikä anna Anskulle mahdollisuuksia kiemurteluille. Saatuaan tamman kuulolle tekee se naama mutrussa treenit. Toistoilla Ansku alkaa pikkuhiljaa toimia paremmin ja tajuaa ettei tämä nyt niin kamalaa olekaan. Uusia juttuja se vierastaa ja esittää ettei opi. Kärsivällisyys ja toistot ovat avainsanat Anskun kanssa pärjäämiseen. Toivomme todellakin, että ikääntyessään tammasta tulee parempi kouluratsu, jonka kehtaa viedä kilpakentille ilman hirveää vääntämisen makua. © VRL-00583